Svolvær - Haukland - Uttakleiv - Reine - Å 4-5.10
Jatkoimme matkaa laskeuduttuamme Fløyalta. Lähdimme ajamaan kohti Haukland beachia, jonne oli noin tunnin matka edessä. Tie kiemurteli ja kulki vuorten alareunoja pitkin. Kuljimme yli kauniiden siltojen ja ajoimme ohitse kuuluisan Viikinkimuseon, mikä on aivan E10 tien varrella.
Hauklandiin käännyttiin kapeammalle ja mutkittelevalle tielle, mitä pitkin pääsi rannan parkkipaikoille ja jos jatkoi vielä eteenpäin tunnelin läpi pääsi Uttakleivin rannalle.
Auringon laskun aikaan oli mitä otollisin aika saapua paikalle. Hiekka oli hopean väristä ja hienoa, jylhät vuoret ympäröivät rantaa ja horisontista paistoi auringon viimeiset säteet. Maisema oli mitä kaunein.
Päätimme kuitenkin kiertää vielä Hauklandin toiselle puolelle katsomaan Uttakleivin rantaa. Ajoimme autolla läpi tunnelin vuoren toiselle puolelle ja selvisi, että rannalle maksoi. Hiekkatien alkupäässä oli kamera, hinnasto ja pieni postilaatikko, jonne tiputimme 20kruunua käynnistämme rannalla. Uttakleivin puolelle olisi voinut myös jäädä yöksi, mutta se olisi maksanut enemmän. Kävimme siis vain kiertelemässä Uttakleivin rannan puolella ja ihailimme turkoosia merta. Tällä puolen rantaa oli tehty monista kuvista tuttu sydämenmuotoinen kivimuodostelma ja ranta olikin paljon kivikkoisempi verrattuna Hauklandin rantaan. Huomasimme Uttakleivin puolella, että olisimme päässeet Haukaland rannan kautta kävellen vuoren reunaa pitkin toisellekkin rannalle. Palasimme kuitenkin takaisin autolle ja ajoimme automme Hauklandin rannan parkkipaikalle. Leiriytyminen oli kielletty tällä parkkipaikalla, mutta paikalle oli jäänyt asuntoautokin yöpymään, niin päätimme itsekin yöpyä kyltistä huolimatta. Aurinko laski nopeasti ja lampaiden äänet pelottelivat pimeässä. Menimme vielä rannalle tekemään iltapalaa ja kuuntelemaan meren kohinaa, ennenkuin käperryimme makuupusseihimme.
Auringon säteitä välkkyi vuorten välistä aamulla ja ilma oli raikasta. Teimme aamupalaa vielä rannan lähistöllä olevilla penkeillä ja keittelimme teetä. Nautimme maisemista ja odotimme, että aurinko nousisi kunnolla vuorten yli ja paistaisi lämpimästi, mutta aurinko tahtoi jäädä vuorten taakse. Pakkasimme siis auton ja lähdimme ajelemaan Reineen, jonne oli n. 60km:n matka. Palasimme jonkin matkaa samaa reittiä takaisinpäin ja sitten jatkoimme Offersoyveien nimistä tietä takaisin 10 tielle.
Matkalla Reineen automme kiemurteli taas vuorten reunamilla, siltojen päällä, tunneleissa ja monien pikku kylien lävitse. Jermu taisi taas ajaa autoa, joten minä keskityin seuraamaan maisemia. Teimme muutaman pysähdyksen valokuvataksemme ja olisimme pysähtyneet vessaan, mutta kaikkien pysähdyspaikkojen vessat olivat lukittu. Oli aivan mahtava sää ja aurinko paistoi jatkuvasti pilvihattaroiden välistä. Olimme perillä Reinessä jo keskipäivän aikaan, joten päätimme ajaa vielä ohitse ja jatkaa Å:hon, johon ei ollut kuin n. 15minuutin matka.
Å on Lofoottien viimeisin paikka, minne pääsee autolla. E10 tie päättyy parkkipaikkaan. Parkkipaikalta löyty yleisessä käytössä olevat wc-tilat ja siitä lähti myös kävelytie kylälle päin, sekä vuorille. Jätimme auton parkkipaikalle ja lähdimme kävellen tutkimaan Å:ta. Kävimme alkuun katsastamassa kalliot meren lähdeisyydessä, jonka jälkeen lähdimme kiipeämään ylöspäin kalliolle. Korkeammalta oli hurjan kauniit ruskaiset maisemat ja Å:n kyläläisten
talot näkyivät hyvin. Vietimme kalliolla jonkun aikaa istuskellessa ja
aurinkoa paistatellessa. Päätimme hakea kalliolle myös evästarvikkeet ja
syödä.
Vuoret olisivat jatkuneet vielä parkkipaikalta vaikka kuinka pitkälle luultavasti ja pikkupolkuja näytti kulkevan siellä täällä. Me emme kuitenkaan lähteneet käymään kauempana, vaan pyörimme vain parkkipaikan läheisyydessä.
Aloimme miettiä yöpymistä ja huomista päivää, kun huomasimme, että huomiseksi oli luvattu pelkkää sadetta ja tällöin meidän oli tarkoitus kiivetä Ryten vuoren huipulle. Teimme nopean päätöksen ja lähdimmekin vielä samana päivänä yrittämään kapuamista Ryten vuorelle, koska ilmakin oli mitä parhain. Olisi ollut mielenkiintoista käydä tutustumassa tarkemmin kylään, mutta päätimme kuitenkin ehtiä vuoren huipulle, joten oli lähdettävä. Kuljimme taas Reinen kylän ohi ja tällöin pysähdyimme hetkeksi ihastelemaan punakattoisia taloja ja kalastajakylämäistä tunnelmaa.
