Lofootit

 Jyväskylä-Abisko-Lofootit-Svolvær-Fløya-Djevelporten 2.10.-4.10

 

Starttasimme Norjan reissumme maanantaina lokakuun alussa Jyväskylästä. Kasasimme aamulla kaikki pakkaamamme tavarat Fordiin ja lähdimme kohti pohjoista noin klo:9.00. Suunniteltu reittimme kulki E10 tietä pitkin Tornion kautta Kiirunaan, josta jatkoimme vielä Abiskon kansallispuistoon, missä olimme noin klo:21:30 perillä. Abiskossa yövyimme autossa, koska oli jo sen verran pimeää, että teltalle ei olisi löytynyt kovin helposti paikkaa ja tuuli oli myös sen verran voimakas, että autossakin humisi. Parkkipaikka, jossa yövyimme sijaitsi juna-aseman vasemmalla puolella ja siellä luki "no camping", mutta koska paikalle oli parkkeerannut asuntoautokin ja tilaa oli hurjasti, päätimme itsekin parkkeerata automme sinne. Kävimme kuitenkin tarkistamassa parkkipaikkaa vastapäätä kulkevan hiekkatien, mutta se nousikin rakennuksen luokse ja siellä oli ulkovessat. Ajoimme siis takas parkkipaikalle ja rullasimme penkit takakenoon ja kävimme nukkumaan.

Aamulla heräsimme pienessä kohmeessa huurteisesta autosta, söimme äkkiä ruisleivät ja lähdimme matkaan. Tarkoituksena oli Ruotsin puolella nähdä kuuluisa Lapporten, mutta koska saavuimme Abiskoon yön pimeydessä, emmekä aamulla ennen lähtöä katsoneet missä se sijaitsee ajoimme sen ohitse. Jatkoimme siis E10 tietä Norjan rajalle päin, pysähdellen muutaman kerran ihmettelemään ja ottamaan kuvia Ruotsin maisemista.

Norjan rajalle ei kestänyt Abiskosta kuin reilu puolituntia E10 tietä. Jatkoimme Norjassa vielä E10 tietä kohti Lofootteja. Maisemat muuttuivat jylhemmiksi ja lumihuippuisia vuoria oli jatkuvasti nähtävissä mihin katsoikaan ja minä sekaisin hienoista maisemista yritin tottakai napsia kaikista kuvia. Tie oli hyvin vaihtelevaa ja kapeaa kuin mikä, joten kuskina ei hirveästi kerennyt maisemia ihailemaan. Tunneleita alkoi tulemaan, kun pääsimme Moysalenin kansallispuiston lähelle ja tunnelit olivat noin muutamia kilometrejä pitkiä, pimeitä ja ahtaita. Teillä oli myös jonkin verran tietöitä, ja niissä meni välillä jonkin aikaa jonotellessa. Tien varsilla oli hyvin paljon pysähdyspaikkoja ja levennyksiä, ja niistä ilmoitettiin kylteillä etukäteen. Suurin osa pysähdyspaikkojen vessoista oli jo lukittu, johtuikohan jo näin myöhäisestä ajankohdasta.

Ensimmäinen vastaantullut kunnon vuori Norjan puolella

Ajoimme saman päivän aikana suoraan Svolværin kaupunkiin ja menimme yöksi camping alueelle nimeltä: Lofoten Feriesenter. Ostimme telttapaikan joka maksoi 150kruunua ja saimme käyttää suihkua,vessaa, sekä pientä keittiötä. Pystytimme illan aikana teltan ja kävimme kokkailemassa keittiössä, sekä kävelemässä Svolværissa. Kävelimme pikkuteitä pitkin sillan ohitse, jonka alla oleili kasoittain meritähtiä meressä, lisäksi kävimme katsomassa lähempää svolværgeita(pukinsarvi), jossa erottui nämä kaksi sarvea, minne ihmiset menevät hyppäämään toiselta sarvelta toiselle.

Tiistai yö menikin sitten kuunnellessa, kun telttakangas humisi tuulessa, että en tainnut nukahtaa kertaakaan, ja lopulta luovutin ja siirryin makuupussini kanssa auton sisälle hiljaisuuteen, jossa taisin aamusta saada muutaman tunnin nukuttua.

Keskiviikko aamuna pakkasimme kamat takaisin autoon ja suuntasimme ensimmäiselle vaelluksellemme reissussa. Kyseessä oli Svolværin suosittu Fløya vuori. Ajoimme auton vuoren alapuolelle Blåtindveien nimiselle tielle, joka sijaitsi heti hautausmaan läheisyydessä. Kävimme edellisiltana tarkistamassa, mistä reitti huipulle lähti ja missä parkkipaikka sijaitsi, joten löysimme helposti perille. Pakkasimme reppuihimme vesipullot, sekä eväspatukoita ja lämmintä vaatetta.

Fløya oikealla pulella

Floya ja jos tarkkaan katsoo Svolvaergeitan hyppy kivet

Vaelluksen lähtöpiste

Kello 11 lähdimme nousemaan merkittyä reittiä joka lähti vähän matkan päästä parkkipaikalta. Reitti on n.4km pitkä, merkitty sinivalkoisin täplin ja alku matkasta se on todella jyrkkää ja kivikkoista. Fløyan vuori on n.590m korkea. Pysähdyimme jo ensimmäisellä nousu osuudella monta kertaa ihastelemaan Svolværin kaupunkia, sekä riisumaan ensimmäiset vaatekerrastot, sillä noustessa tuli todella kuuma, eikä tuohon osuudelle osunut tuuli lainkaan.

Luulimme aluksi, että nousumme kohdistuu lähelle Svolværgeita, mutta pian meille selvisi, että Fløyan vuori on paljon korkeammalla ja kauempana kuin nämä sarvet, mitä ihailimme sivusta vaeltaessamme Fløyan vuorelle. Kun pääsimme alun jyrkän osion ylitse aukeni hieman avarampaa ja loivempaa nousu osuutta, jota kesti hyvin kauan. Keskiosuus noususta vaihteli, mutta oli mukavin osuus kaikista nousuista, sillä siinä polku oli melko helppo kulkuista ja polkuja haarautui niin paljon, että pystyi kiertämään kivikkoisimmat tai mutaisimmat osuudet. Pidimme monta kuvaus- ja evästaukoa, ihailimme kauniita maisemia, sekä keräsimme voimia jatkuvaan nousu urakkaan. Tasaisemman keskiosuuden jälkeen nousu alkoi taas kivikkoisena ja jatkui siitä jyrkkänä, mutta melko helppo kulkuisena Fløyan huipulle asti. Huipulla meidät valtasi aivan uskomaton fiilis, mitä ei olla aikasemmin koettu. Tämä oli ensimmäinen kunnon huiputus meille molemmille ja siltä se tuntuikin. Kun kurkkasi reunukselta alaspäin ja näki vain pystysuoraa kallion reunusta ja turkoosia merta, kyllä siinä hieman syke nousi. Fløyan korkein kohta itsessään on korkea kivikkoinen kasa ja sinne kapuaminen vaatisi jo hieman uhkarohkeutta. Polku kyllä johti lähes huipulle asti, mutta loppuosuus oli sen verran kivikkoista, joten emme lähteneet yrittämään korkeimmalle kohdalle kapuamista. sen sijaan kiersimme vuoren huipun päästä päähän ja napsimme kuvia minkä kerkesimme.

Näkymät vuoren reunalta

Fløyan huippu takana

Fløyan vuoren toinen huippu, jonka alapuolelle jäi Svolværgeit

Fløyan huiputuksen jälkeen oli vuorossa seuraava nähtävyys, Djevelporten (helvetin portti). Kyseessä oli siis kivi, joka oli vuorten välissä ja minne pääsi kipuamaan. Djevelportenille lähti polku, mikä kiersi Fløyan korkeimman huipun vasemmalta puolelta ja lähti laskeutumaan vuorta alaspäin. Kyseinen polku kulki melko vuoren reunaa pitkin, laskeutuen pikkuhiljaa alaspäin ja suoraan Djevelportenille, joka sijaitsi oikealla puolella polkua. Djevelportenille päästyämme suostui paikalla ollut norjalais-suomalais porukka ottamaan meistä muutaman kuvan kiven päällä, jonka jälkeen jäimme vielä kahdestaan ihailemaan kiveä ja sen takana siintäviä maisemia. Kivellä seisominen oli yksi huikeimmista kokemuksista ja sai varmasti adrenaliinin virtaamaan ja jalat tutisemaan!

Djevelportenilta pystyi jatkamaan suoraa polkua edelleen alaspäin ja laskeutumaan polulle, jota olimme alkujaan tulleet Fløyan vuorelle. Suosittelen menemään samaa reittiä alaspäin, mitä tultiin ylös, sillä itse ajattelimme, että kierrämme uutta polkua, mutta polku lähti kiertämään hirveästi oikealle, joten päätimme hyppiä soiden ohi takaisin sinivalko merkitylle polulle ja lasketua sitä pitkin alas. Pääsimme vuorelta alas vasta noin kello 17 illalla, joten koko päivän vaellukseen kului 6 tuntia. Olimme aikaisemmin lukeneet, että vaellukseen menee noin 2h per suunta, mutta me kyllä käytimme aikaa taukoihin ja vuoren huipulla oleskeluun, joten ei ihme, että koko matka kesti 6 tuntia.

Djevelporten

Svolværin kaupunki taustalla